Katso tämän sivun lopusta kertomus viimeksi olleesta tapahtumasta.

Ikaalisten Kuntoilijoiden tehtävä Suomen Ladun jäsenjärjestönä on edistää virkistystä, kuntoa ja terveyttä tuottavaa liikuntaa ja aktiivista elämäntapaa. Päämääränä on säilyttää ja lisätä liikunnan ja ulkoilun harrastamista.

Ikaalisten Kuntoilijoiden tarkoituksena on liikkua monipuolisesti ulkoillen ja retkeillen ympäri vuoden.

Ikaalisten Kuntoilijoiden järjestämän toiminnan voimavara ovat aktiiviset ja osallistuvat jäsenet. Toiminta on avointa kaikille ulkoilusta ja liikkumisesta kiinnostuneille! Toivomme mukaan uusia jäseniä liikkumaan kanssamme luonnossa leppoisasti. Kokeneet retkeilijämme opastavat sinua liikkumaan ja selviytymään luonnossa. Kanssamme voit tutustua tarvittaviin välineisiin. IKKU:lla on myös vuokrattavissa retkeilyvälineitä mm. kaksi rinkkaa, teltta ja kanootti.

Retkeily

Retkeily ja vaeltaminen on meidän toimintamme kantava voima. Talvella olemme perinteisessti tehneet viikon mittaisen lapin hiihtoretken. Kesällä retkeilemme muutaman kerran lähimaastoissa ja sykysllä olemme käyneet viikon mittaisella lapin vaelluksella. Pidämme Aureenlopen (Tevaniemestä Seitsemiseen päin) ja Vatulan (Kylpylä - Vatula) ulkoilureitin sekä Vääräjoen melontareitin kunnossa.

Tapahtumia

IKKULAISET VAELLUSRETKELLÄ 5-12.9.2009
Peräti 17 hengen porukka oli mukana perinteisellä Ikaalisten Kuntoilijoiden Lapin ruskavaelluksella. Tänä syksynä kohteena oli 55 kilometrin Hetta-Pallas –reitti. Reijo Rintamäki järjesti Muonion Raattamaan ikkulaisille majapaikan. Mökki oli iso kelohirsimökki pienen lammen rannalla. Perille päästyämme sauna ja uinti lammessa tuntui upealta.

Yön nukuttuamme lähdimme sunnuntaiaamuna autoilla reitin lähtöpaikalle. Alussa oli järven ylitys veneellä. Ylitystä varten oli tilattu venekuljetus. Veneeseen meitä asettui 9 henkilöä ja loput palasivat mökille tehdäkseen päiväretkiä. Toiselle rannalle päästyämme kevensimme lompakkoamme vitosella venekuskille. Heitimme 15 – 25 kiloa painavat rinkat selkään ja aloitimme patikoinnin.

Ilma oli pilvinen ja sateen uhka oli koko ajan. Ensimmäinen päivä meni kuitenkin ilman sadetta. Saavuimme leiripaikalle hyvissä ajoin iltapäivällä. Teltat piti pystyttää heti, sillä väkeä reitillä oli aika paljon liikkeellä ja parhaat telttapaikat menee tietysti ensimmäisenä. Iltatoimet sujuivat ruoan laiton merkeissä kuka mistäkin kuivamuonasta herkullista ateriaa kehitellen. Tunturien rinteet olivat täynnä hyviä mustikoita ja niistä saikin mukavan jälkiruoan ja lisän aamupuuroon. Illalla seitsemän aikoihin alkoi hiljalleen satamaan. Kaikki painuivat telttoihin ja ainakin minulle uni tuli nopeasti. Yöllä sade herätti muutaman kerran, mutta pitkästä aikaa kellon ympäri nukkuminen tuntui mukavalle. Aamulla ei ollut kiirettä, sillä päivämatkamme olivat vain n. 12 – 15 km mittaisia.

Onneksi sade jäi vielä vain pieniksi kuuroiksi ja saimme ihailla tuntureita sumupilvien seasta. Seuraavalla yöpymispaikalla oli tasaiset telttapaikat ja sinne oli rakennettu komea sauna lammen rannalle. Tuntui aika ylelliseltä saunoa erämaassa. Naisten ja miesten vuorot vuorottelivat tunnin välein. Saunan päälle maistui taivaalliselle mukanani ollut tumma Saarenmaa-olut. Radiossa puhuttiin, että ruskamatkaajat roskaavat Lapin luontoa entistä enemmän. Esim. juuri oluttölkkejä piilotetaan kivien koloihin tai jätetään leiripaikoille. Itse olen aina noudattanut sääntöä, että mitä jaksat luontoon viedä täytenä, jaksat sen tuoda pois tyhjänä. On turha kuormittaa leiripaikkojen jäteastioita, sillä mitä enemmän niitä joudutaan huoltamaan, sitä varmemmin niistä peritään maksu. Mobiilitekniikka oli levittäytynyt tällekin paikalle. Saunamaksu piti suorittaa soittamalla tiettyyn numeroon.

Taas yöllä sade ropisteli teltan kattoa ja aamulla piti pakata rinkkaan märkä teltta. Veden painoa tuli enemmän mukaan kuin kuivamuonan syöminen kevensi rinkkaa. Suuren kosteuden takia tietysti makuupussi ja vaatteetkin painoivat enemmän. Mutta ei se menoa haitannut. Lumikeron yli paineltiin kevyin askelin.

Tiistai-iltana sade taas ajoi telttaan. Yöllä voimakas tuuli herätti ja pani ajattelemaan, onko teltta riittävän tukevasti kiinni. Ja mitenkähän mahtaa mennä niillä, jotka leiriytyivät hieman korkeammalle tunturin kupeeseen. Keskiviikkona tuuli yltyi lähes myrskyksi ja vettä tuli vaakatasossa kun ylitimme Pallastunturin. Näkyvyys oli vain sata metriä ja sadepisarat sattuivat piiskatessaan kasvoja. Oma asusteeni piti vettä, mutta kengissä lotisi vesi ja jalat tuntuivat kylmettyvän. Vain tieto perillä odottavasta lämpöisestä saunasta ajoi eteenpäin. Kyllä maistui pullakahvi Pallashotellilla hyvältä heti ensimmäiseksi. Sitten vaihdettiin kuivat vaatteet ylle. Osa meistä pääsi Ylen uutislähetykseen Pallashotellin nurkalla märkänä, väsyneenä mutta onnellisena. Ainakin jälkeenpäin ajatellen vaellus oli huikea kokemus ja voi hyvällä mielellä onnitella itseään siitä selviämisestä.

Suosittelen vaellusretkeä jokaiselle, joka metsään kykenee. Vaelluksella unohtuvat stressi, kiire ja työasiat. Päivän aikana mielessä pyörii monenlaisia asioita ja illan hiljaisina hetkinä voi syntyä uusia hyviä ideoita. Niin ainakin minulle kävi. Matkan ei tarvitse olla kymmeniä kilometrejä, vaan lyhyet päivämatkatkin ovat hyviä. Toivottavasti ensi vuonnakin tehdään vaellusmatka ja saadaan uusia asiasta kiinnostuneita mukaan. Vanhojen eränkävijöiden mukana on turvallista matkustaa ja heiltä saa hyviä neuvoja.
Esa Pajunen